Ihan oikeasti? Nyt täällä on jopa oma kenttä kehityspäiväkirjan kirjoittamiseen. Mitä minun muka pitäisi tehdä tällä... hahaha.
Olen käytännössä ollut yhden hengen orkesteri: tehnyt melkein kaiken itse, saanut sovelluksen valmiiksi ja lopuksi vielä rakentanut verkkosivutkin. Ja vasta nyt minulla on paikka, johon voin purkaa kaiken matkan varrella kertyneen. Oho, tästä minä pidän...
Kun katson kehitysaikaa taaksepäin, silmissä vilisevät ne hurjat hetket ja epätoivon kohdat, jolloin teki mieli sanoa: “Äh, antaa olla, lopetan kaiken!”... haha. Sitten päähän pälkähti taas joku uusi ja vähän hullu idea, ja istuin yksin kikattelemassa tyytyväisenä. Suh~ suh~ suh~ kaikki vilahtaa ohi.
Hyvä. Tänne aion raapustaa ajatuksiani, välillä purkaa sydäntäni, välillä päästää höyryjä ja kertoa tarinat juuri niin kuin ne tapahtuivat. Ilman silottelua. Pysykää kuulolla...